Me
–keraaminen ryijy
Pohjois-Pohjanmaan kulttuurirahaston taidelahjoitus Tyrnävän kunnalle 2019.
Tyrnävän Myllykirjasto, lukusali.
Lasitettu posliini ja kivitavara, mdf-levy
Ryijy oli aikoinaan tarvekalu, käyttöesine, jolla pidettiin rekiä ja vuoteita lämpimänä. 1700—luvulla niitä alettiin koristella näyttävästi, ja 1800– luvun lopulla Suomessa alettiin kansallisromantiikan hengessä valmistaa taideryijyjä. Tyrnävälläkin raanuja ja ryijyjä löytyi aikoinaan joka kodin seinältä, useista sellainen löytyy edelleen.
Teoksessa ryijy on kuitenkin tuotu uuteen muotoonsa valmistamalla se keramiikasta, erilaisista savimassoista ja erilaisin lasittein. Teoksen muoto, neliö, on myös kuitenkin napattu tämän ajan kuvan muodosta. Instagram on tuonut takaisin omasta lapsuudestakin tutun valokuvan muodon, neliön. Hahmojen valmistamisessa olen käyttänyt astiamuotoilussa käyttämääni työtapaa, monistanut ihmishahmoa kipsimuotin avulla.
Me –teoksen ”kudos” muodostuu yli 2000 (tarkalleen 2017) erilaisesta keraamisesta ihmishahmosta. Hahmojen määrä tulee siitä, että Tyrnävän kunnan asukkaista jopa 32 % eli vähän yli 2000 ihmistä on alle 15-vuotiaita. Teoksen hahmot kuvaavat näitä lapsia ja nuoria, jotka taas edustavat kaikkia kuntalaisia, sillä tämän päivän lapset ovat tulevia aikuisia, tämän päivän aikuiset ovat olleet noita lapsia.
Halusin sisällyttää teokseen kaksi näkökulmaa, jotka nousevat esiin sen mukaan miltä etäisyydeltä työtä tarkastelee. Kauempaa katsottuna värikäs kokonaisuus, ”me”, nousee tärkeimmäksi. Mutta kun astuu lähemmäs, huomaa, että kaikki hahmot ovat erilaisia. Kahta samanlaista työssä ei ole. ”Me” voidaankin lukea myös englannin kielisenä sanana ”me”, joka tarkoittaa minua. Juuri minä—juuri sinä– olen ainutlaatuinen ja korvaamaton.
Äkkiä katsottuna näyttää, että teoksessa on hurja määrä erilaisia värejä ja muotoja. Asioita, jotka tekevät meistä erilaisia. Työn väreillä ei tarkoiteta välttämättä hiusten väriä, ihon- tai vaatteiden väriä, eikä muodoilla varsinaisesti ihmisen kehon muotoa. Niillä on haettu vain keinoja kuvata kaikkia meidän erilaisia ominaisuuksiamme: luonteenpiirteitä, kiinnostuksen kohteita, jne. Mutta itse asiassa teoksessa on vain 9 eri väriä. Vain 22 erilaista muotoa, 7 eri posliinimassaa. Hahmoissa on siis enemmän yhteisiä ominaisuuksia kuin eroja. Mikään hahmoista ei ole täysin samanlainen kuin joku toinen, mutta mikään ei ole myöskään täysin erilainen kuin joku toinen. Toisissa on enemmän yhteistä, toisissa vähemmän. Mutta jokaisessa on jotain samaa.
Tällä työllä haluan omalta osaltani nostaa oman kunnan Me-henkeä. Korostaa sitä, että aina meitä jokin asia yhdistää. Silloin on ehkä helpompi vetää yhtä köyttä niissäkin asioissa, joissa ei olla ihan kaikesta samaa mieltä. Yhdessä voi saada aikaan mitä vaan, arvostamalla toisen erilaisuutta ja toisaalta iloitsemalla myös samanlaisuudesta.
