top of page

ANNA MATINLAURI

 

Minulle hyvin muotoiltu esine on toimiva, kaunis ja järkevä. Siinä on jotain tuttua, jotain uutta. Jotain oivaltavaa. Yksilöllisyys. Aitous. Kädenjälki. Hyvä muotoilu ilahduttaa. 

 

Olen tyttö maalta. Parasta mitä tiedän on istua pyyhkeen mutkassa pihasaunan kuistilla kesäiltana, takana pitkä lenkki peltojen keskellä, kissa pyörii jaloissa ja linnut lirkuttaa jokirannan puissa.  Siinä seesteisessä hetkessä mielessä on tilaa ideoille. Ajatukset siirtyvät paperille, sitten saveen. 

Kokeiluja, kokeiluja, kokeiluja. 

Esine on valmis, kun olen täysin tyytyväinen. Aina ei synny valmista. Mutta välillä syntyy.

 

Ihmiset, muistakaa hengittää!

Artesaani Anna Matinlauri

 

Pajani sijaitsee Tyrnävän Keskikylässä, omassa pihassamme peltojen keskellä.

 

Täällä on perhe ja elämä. 

Pajani on ollut toiminnassa vuodesta 2012. Valmistan astiani lähinnä valutekniikalla. Teen tuotteeni alusta loppuun itse, kaikki työvaiheet ideoinnista muovausterien tekemiseen ja savimassojen valmistamisesta esineiden polttamiseen. Siksi jokainen esine ottaa aikaa. Käsityö näkyy sarjatuotteissakin hienoisena eroavaisuutena, esineet ovat yksilöllisiä. 

Usein tärkeintä muotoilussani on idea, jokin juju. Haluan myös, että astiani ovat toimivia ja käytännöllisiä, jotta niitä myös käytettäisiin - koska se on niiden tarkoitus. Pyrin siihen, että astiani ovat ajattomia ja mahdollisimman  kestäviä. Siksi muotokieleni on selkeää ja astiat valmistetaan kivitavarasta.

Tuotevalikoima elää. Tuotteita tulee lisää, niitä jää pois, ne tulevat muuttumaan. Muutoksen sanelee tarve, kokemus, toivomukset - ihmiset, joita varten muotoilen.

ANNA MATINLAURI

 

To me, a well designed object is functional, beautiful and practical. It’s where something new meets something familiar. Something insightful. Something unique, genuine and handcrafted. Great design simply brings joy in my life.

 

I’m a countryside girl. The best thing I can imagine is sitting on the sauna porch wrapped up in a warm towel after a long run in the fields with my cat at my feet, listening to birds singing down by the stream. That’s the moment when my mind is open for new ideas, waiting to be put on paper and formed into an object.

 

Experiment after experiment.


The object is complete only when I’m completely satisfied. Not every one of them gets to that point, but every now and then some do.

 

People, remember to breathe! 

bottom of page